Mummon%20kissa.jpg

Tätäkään ei kirjoittaisi blogille kukaan muu kuin minä ja ehkä saan siitä nuhteitakin läheisiltäni. Eilen kun kävin siellä jalkahoitajalla hän viimeiseksi voiteli jalkojani jollain voiteella enkä voi asiaa hänenkään syykseen laittaa vaan illalla kun yritin nukkumaan sääriäni kutitti niin kamalasti ettei nukkumista voinut ajatellakaan, laiton jalkavoidetta ja tein kaikki temput joita osasin vaan kutina ei loppunut ja kello kolmen tienoilla otin jostain lääkepurkista lääkettä hiukan rohkeastikin mutta nukuin kyllä hiukan liian pitkäänkin kun oli lähtö silmäklinikalle.Heräsin nimittäin kymmenen tienoilla ja pian oli Jormakin paikalla.

Puuro oli keittämättä ja hän teki sen ja minä yritin saada vaatteita päälleni ja pitihän sitä hiukan peseytyäkin ja pää niin sekaisin kun pääsikin etten tahtonut pysyssä pysyä vaan niin viimein pääsimme lähtemään mutta jos toden sanon en ole niin sekaisin muista koskaan olleeni vaan kun poika oli mukana uskalsin lähteä ja hyvin siellä klinikalla meni kuvaus ja tulos oli huomattavasati parempi kuin edellisellä kerralla ilmeisesti pidetään tauko pistosten välillä.

Ei ollut valmista ruokaa kotona joten menin ruokalasta hakemaan, kanankoipia ostin ja riisiryynejä ja hyvää oli mutta hartaushetkeen en voinut ajatellakaan lähteväni kun nukutti niin mielettömästi ja minähän menin nukkumaan ja melkein siinä meni neljä tuntia että arveluttaa ensi yön tarina.

Kun tulin makuuhuoneesta puhelin vilkkui vimmatusti ja näytti Ville soittavan yritin vastata vaan siellä oli puhelin vastaaja päällä.

Siinäpä ne puhelut sitten olikin ja mietin mitä ohjelmaa ensiyöksi järjestän.