Ruusuruukku-normal.jpg

Tänään meillä oli järjestetty retki Pyynikille menimme matalalattia bussilla ja Hopeahovin väki oli myös mukana kuten yleensäkin, kaikki olimme hellevaatteissa koska oli helle.Kuljettaja kierrätti meitä koko Nokian puoleisen Tampereen ja selitti paikoista ja koska on mitäkin rakennettu, no menihän siinä aikaa ja se loppumatka olikin tosi mielenkiintoista heille jotka eivät olleet aikaisemmin siellä liikkuneet.

Kun pääsimme viimein Pyynikin näkötornille juomaan kahvia kuuluisien munkkien kanssa totesimme että siellä oli väkeä pilvin pimein meille oli kuitenkin varattu ulkona pöytiä ja tuoleja kun oli tilattu jo aikaisemmin, me asukkaat saimme istua pöydissä ja osa väestä palveluohjaajan kanssa toi meille kahvit pöytiin ja munkit oli yhä edelleen yhtä maukkaita ja tuoreita kuin ennenkin.

Ehdimme nauttia noin puolisen tuntia talon antimista kun alkoi ripottelemaan vettä mutta eipä hätää linja-auto odotteli ihan vieressä ja äkkiä vaan autoon ja läksimme ajelemaan toiselle puolelle Tamperetta sinne mihin on nyt rakennettu se Tampereen rumin hotelli ja täytyy sanoa että oli kyllä maineensa veroinen että rakennetaan niin ruma rakennus keskelle kaupunki, kyllä siinäkin on mielikuvitusta tarvittu suunnittelijalla.

Kiertelimme ympäri kaupunkia salamoiden välkkyessä ja sateen ropistessa minä aloin jo kyllästyä kun minulle oli kaikki tuttua(paitsi ruma hotelli) vaan melkein kaikki toiset eivät olleet Tamperelaisia ja heitä ehkä kiinnostikin ja sitä vartenhan sinne lähdettiin kotona olimme joskus puoli viiden tienoilla.

Nyt illalla soitti rouva joka eilenkin ja lupasivat tulla huomenna olen iloinen kun ei tulo jää tuntemattomaan tulevaisuuteen kun heillä molemmilla loma loppuu, näin on ohjelmaa huomiseksikin.