Tänään on askelmittari viimeisen päivän ja niinkuin näette askeleita on jo paljon vaikka päivä ei ole vielä lopussa, aamupäivällä pesin koneellisen pyykkiä ja söin ja läksin lenkille.

Kuljin hiljaisempaa tietä jossa ei kulkenut mikään yleinen ajotie vaan talojen asukkaita tuli kotiin joten oli hyvin  rauhallista, äkkiä kuului takaani ääni "että sitä on lähdetty lenkille" käännyin ja takanani seisoi vanhahko naisihminen ja hänellä oli mukanaan musta koira joka tuli haistelemaan kyselin vähän teistä minne kannattaisi lähteä ja hän ottikin tilanteen hallintaansa ja melkeimpä määräsi minne mennä hyvää hän sillä tarkoitti ja minä noudatin neuvoja vaikka tarkoitukseni oli mennä vähän kauemmaksi, hän sanoi sinne älä lähde sieltä tulee liian pitkä matka ja väsyt, tuntui mukavalta kun hän oli niin huolehtivainen.

Niin kuin olen kertonut täällä on maasto hyvin mäkistä ja kyllä sauvojen kanssakin ottaa käsiin kun pitkää mäkeä kiipeää ylöspäin, sää on kyllä ihan hyvä ja aurinko paistaa olen tyytyväinen että tuli niinkin paljon kuljettua nyt voin loppupäivän löhöillä

Huomenna fysioterapeutit tekevät kävelyistämme loppulaskennat ja keräävät pois askelmittarit jotka ovat Tampereen Yliopiston omistamia, kyllä tämäkin kokemus oli ihan mukava ainoalaatuinen ainakin minun  elämässäni.